Cornflower's Brazier

virallinen nimi : Cornflower's Brazier
lempinimi : Ella
rotu : norjanvuonohevonen
rek.nro: VHR - A - 431 
sukupuoli : tamma

väri : ruunihallakko
merkit : -
säkäkorkeus : 147
syntynyt : 30.11.2003 [kesäkuussa 5 ja puoli v.]
koulutus : He:B ja Re:60cm

kasvattaja: Ruiskukka / Marjo U. 
omistaja : Marjo
asuintalli:
Ratsutila Purppura

Suku
 
 

Luonne, historia ja tulevaisuus
 
CORNFLOWER'S Brazier on minun ensimmäinen vuonohevoseni. Pidemmän aikaa mielessäni oli kytenyt haave uudesta valjakkoajoon sopivasta hevosesta ja mieluiten jonkun muun rotuisesta kuin tuosta perinteisestä suomenhevosesta. Vähitellen päätös syntyi ja pian huomasin hommanneeni tilausvarsan :). Emäksi valitsin Ruiskukan upean Biankan (josta tuli myöhemmin myös omani, mutta siitä lisää Biankan sivuilla) ja isäksi ystäväni Minnan makea Gesper-ori. Ainakaan ei ole vanhemmissa valittamista.
 
KULTATURKKINEN varsa syntyi keskellä pimeintä syksyä marraskuun lopulla, mutta vuonohevosmaisella sitkeydellä oli jo heti seuraavana päivänä ulkoilemassa äitinsä kanssa. Tamma nimettiin ensin Bellaksi, mutta koska minun pyynnöstäni nimi muutettiin myöhemmin Brazieriksi (=hiilituli). Ehkä Nomen est omen -sanalaskussa on tosiaan jotain perää, sillä Brazier osottautui luonteeltaan varsin tuliseksi. Mutta luonteestä lisää myöhemmin. Ella-lempinimen saanut neiti kasvoi huimaa vauhtia ja oli jo puolitoistavuotiaana saman korkuinen kuin emänsä. Siitä Ella kasvoi vielä ja ylsikin jopa korkeammaksi kuin isänsä.
 
LÄHES koko nuoruusaikansa Ella kasvoi ja kouluttautui kasvattikotonaan Ruiskukassa ja saikin sieltä hyvät lähtökohdat ja opit elämäänsä. Nelivuotiaana tamma sitten saapui lopullisesti asumaan kotiinsa ja jatkoimme koulutusta. Ehkä syynä on Ellan kärsimättömyyden ja tulisuuden, mutta sen keskittymiskyky kenttätyöskentelyssä on välillä varsin rajallinen. Alkuvaiheessa teimmekin niin, että olimme kentällä vain puolisen tuntia korkeintaan ja lähdimme sen jälkeen maastoon. Maastoileminen onkin kovasti neidin mieleen: Metsien ääniä Ella kuuntelee korvat hörössä ja kulku on eloisaa. Oikein metsämenijä tämä meidän Ella :).
 
TULEVAISUUDEN varalle emme ole vielä mitään lyöneet lukkoon: Olemme aloittaneet monipuolisella kisailulla ja katsotaan sitten mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Ellan kisaura alkoikin varsin menestyksekkäästi , sillä se tuli heti ensimmäisissä ja toisissa kisoissaan kolmanneksi. Ella on saanut opetusta myös valjakkoajoon, joten sekin ura on hyvin mahdollinen... Hyvän ja tuntemattoman sukunsa puolesta (puhumattakaan nätistä rakenteesta) Ella sopisi myös hyvin siitokseen ja pieniä kaavailuita varsoista onkin jo tehty.
 
NO niin, nyt sitten siihen luonteeseen. Kuten aiemmista kappaleista on jo tullut ilme, Brazier on hyvin virmakka tapaus :P. Menoa ja meininkiä riittää, ja rehellisyyden nimissä on kyllä sanottava, että kärsivällisyys on välillä koetuksella tämän sählärin kanssa. Noh, kasvattaja lohdutti, että se on vain vielä sitä varsamaista häsellystä, kyllä se siitä rauhoittuu... Toisaalta salaa jo ehkä toivon (mutta ei kerrota sitä kenellekään), että Ella ei tuosta miksikään muuttuisi, olen siihen kiintynyt juuri tuollaisena vekkulina vipeltäjänä. Saapahan tämäkin täti vähän läskeihinsä liikettä, kun koettaa pysyä neidin vauhdissa ;).
 
ELLAN vahvuuksiin kuuluu ehdottomasti sen kestävyys ja väsymättömyys. Teimmepä sitten puolen tunnin tai neljän tunnin maastolenkin, on se aina yhtä elohopeamaisen vilkas tapaus. Tästä on ehdotottomasti hyötyä esimerkiksi kisapäivinä, jolloin päivät venyvät pitkiksi ja se koettelee monen herkemmän hevosen henkistä ja fyysistä kuntoa, mutta ei Ellan: Se porskuttaa menemään aina vaan, ei väsymyksestä tai ärtyneisyydestä tietoakaan. Tai jos sää on huono ja treenit venähtävät pitkiksi, Ella on oma reipas itsensä ja saa sitten lopulta pirteällä olemuksellaan minutkin hyvälle tuulelle. Eikä Ellalle ikinä voi olla vihainen minuuttia kauempaa. Joskus totaalisesti palaa hermot sen temppuilun kanssa ja ärisen ja murisen sille vihaisena ja uhoan myyväni sen makkaraksi heti huomenna. Sitten Brazier vain katsoa tapittaa minua ruskeilla silmillään otsaharjan alta korvat pystyssä ja jos oikein tarkkaan katson, voin nähdä sen pään päälle muodostuvan sädekehän... Eihän sellaisen söpöläiselle voi kauaa näyttää hapanta naamaa tai mököttää. Taito se on tuokin...
 
VILKKAUS on siis perussana, kun pitää kuvailla Ellan luonnetta. Se tulee esiin arkielämässä koko ajan ja on niin iso osa neidin persoonaa, että heti jos tamma on vähän vaisumpi, voi epäillä että jotain on pahasti vialla. Ellan tavassa järjestää actionia itselleen ja muille on jotain niin hurmaavaa, että siitä ei yksinkertaisesti voi olla pitämättä. Ihanainen nainen!

kaikkien kuvien (c) Marjo Uimi, iso KIITOS
tekstien (c) Marjo K.